keskiviikko 24. elokuuta 2011

ET-opetus periaatteessa ja käytännössä

Nora Luoto

Periaatteessa: Elämänkatsomustiedon opetus tuli Suomeen vuonna 1985.
Käytännössä: Kaikki kirkkoon kuulumattomat peruskoulun oppilaat eivät vieläkään saa koulun tarjoamaa ET-opetusta.

Periaatteessa: Kouluun ilmoittautumisen yhteydessä kysytään kuuluuko lapsi uskonnolliseen yhdyskuntaan.
Käytännössä: Ei kysytä.

Periaatteessa: Vuonna 2003 voimaan tulleen lain mukaan elämänkatsomustiedon opetus on uskontokuntiin kuulumattomille oppilaille oletusarvoinen oppiaine. Nämä oppilaat sijoitetaan automaattisesti ET-opetukseen, jos vanhemmat eivät erillisellä ilmoituksella muuta toivo.
Käytännössä: Kouluun ilmoittautumislomakkeessa tarjotaan vaihtoehtona vain vapautusta uskonnon opetuksesta.

Periaatteessa: Perusopetuksen järjestäjän tulee järjestää elämänkatsomustiedon opetusta, jos opetukseen oikeutettuja oppilaita on kunnan alueella vähintään kolme.
Käytännössä: Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomia oppilaita on kunnan alueella yli 60. Tästä huolimatta ET-opetusta ei ole koskaan järjestetty. Lisäksi osa vanhemmista luulee, että kolme oppilasta tulisi löytyä samalta luokka-asteelta. Opetuksen järjestäjä ei korjaa tätä väärinkäsitystä.

Periaatteessa: Jos elämänkatsomustiedon oppilaita ei löydy vaadittavaa kolmea, on oppilaille järjestettävä muuta opetusta tai ohjattua toimintaa opetuksen järjestäjän toimesta.
Käytännössä: Lapsi on kotona silloin, kun muut opiskelevat uskontoa.

Periaatteessa: Elämänkatsomustiedon opetus on samanarvoinen kaikkien muiden oppiaineiden kanssa.
Käytännössä: ET-opetus saadaan kuulostamaan niin vaikeasti järjestettävältä, että vanhemmat päätyvät lopulta tekemään kohtuuttomia kompromisseja.

Periaatteessa: Nykyään jokaisen kunnan alueella on vähintään kolme uskontokuntiin kuulumatonta peruskoulun oppilasta. Jos ET-opetusta ei vielä järjestetä, vanhempien tulee ottaa yhteyttä rehtoriin ja/tai koulutoimenjohtajaan. Aluehallintovirastoon voi tehdä kantelun lainvastaisesta toiminnasta.
Käytännössä: Koulutuslautakunnan vastine kanteluun ei vastaa todellisuutta. Kantelun tekeminen ei muuta opetuksen järjestäjän menettelyä.

Periaatteessa: Lapsilla on oikeus uskonnonvapauteen.
Käytännössä: Elämänkatsomustiedon opetukseen voivat osallistua vain uskontokuntiin kuulumattomat oppilaat ja vähemmistöuskontoihin kuuluvat, mikäli heidän omaa uskontoaan ei opeteta. Ev.lut. kirkkoon kuuluvat eivät voi osallistua ET-opetukseen.

Periaatteessa: Ketään ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan uskonnon tai vakaumuksen perusteella. Opetuksen on edistettävä ymmärtämystä, suvaitsevaisuutta ja ystävyyttä kaikkien kansakuntien ja kaikkien rotu- ja uskontoryhmien kesken. Lasta tulee suojella sellaisilta toiminnoilta, jotka saattavat kasvattaa hänessä taipumuksia rodulliseen, uskonnolliseen tai muunlaiseen syrjintään.
Käytännössä: Opetuksen järjestäjä ei voi kohdella oppilaita tasa-arvoisesti nykyisen lainsäädännön puitteissa.

”Käytännössä”-osiot perustuvat kirjoittajan omiin kokemuksiin.


Mikä elämänkatsomustieto?

Elämänkatsomustieto on perustaltaan monitieteinen oppiaine. Opetussuunnitelman perusteiden mukaan elämänkatsomustiedon opetuksen tavoitteena on tukea oppilaan kasvua ja antaa hänelle välineitä tutkia ja rakentaa elämänkatsomustaan ja maailmankuvaansa. Luokkien 1-5 opetuksessa käsitellään monia kasvatuksellisesti tärkeitä asioita, esimerkiksi:
-toisen kohtaaminen ja hänen asemaansa asettautuminen
-hyvä, oikea ja väärä, oikean ja väärän erottaminen, ihmisen hyvyys
-ystävyyden sisältö ja merkitys elämässä
-oikeudenmukaisuus, oikeudenmukaisuuden toteutuminen jokapäiväisessä elämässä, rikkaus ja köyhyys maailmassa
-ajattelun vapaus, uskonnon- ja elämänkatsomuksen vapaus, suvaitsevaisuus ja syrjintä
-hyvä elämä, arvo ja normi, vastuu ja vapaus elämässä.
(lähde: www.et-opetus.fi)