Heta Saxell
filosofian maisteri
Helsinki
(Helsingin Sanomat - Mielipide - julkaistu 18.10.2010)
Ajankohtaisen Kakkosen Homoillan kirvoittama keskustelu mm. Helsingin Sanomissa on ollut runsasta. Keskustelussa homoseksuaalien asemasta kirkossa ja oikeudesta parisuhteen siunaamiseen tai kirkolliseen vihkimiseen on unohdettu asian toinen puoli. Lakialoite sukupuolineutraalista avioliitosta ei koske suoraan eikä pelkästään kirkkoa, vaan maallisen yhteiskunnan instituutioita. Samaa sukupuolta olevat voisivat lain tullessa voimaan saada lainvoimaisen siviilivihkimisen kuten se kasvava joukko ihmisiä, joka ei halua tai tarvitse kirkollista siunausta avioliitolleen.
Laki sukupuolineutraalista avioliitosta ei siis suoraan velvoita kirkkoa vihkimään avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja. Koska luterilaisella kirkolla on edelleen erityisasema velvoitteineen ja oikeuksineen suhteessa valtioon, tilanne olisi erikoinen: kirkolla olisi oikeus vihkiä lainvoimaiseen avioliittoon, mutta vakaumukseensa nojaten se kieltäytyisi toimimasta Suomen lakien mukaan.
Naispappeutta vastustettiin aikanaan pitkälti samoin, Raamatusta nousevin periaattein. Luterilainen kirkko kuitenkin katsoi voivansa hyväksyä myös naiset papeiksi. Tämä kuvaa hyvin sitä, kuinka kirkko on joutunut muuttumaan aikojen saatossa muun yhteiskunnan muuttuessa. Silti edelleen on asioita, joissa kirkko haraa muutosta vastaan, kuten kysymys homoseksuaaleista. On ikävää nähdä, kuinka kirkko takertuu tiettyihin seksuaalietiikan kysymyksiin, kun vaikutusvalta muilla alueilla on tainnut jo mennä. Avioerot ja eronneiden uudelleen vihkiminenkin on täytynyt jo hyväksyä.
Raamattuun vetoaminen kertoo yleensä enemmän ihmisestä itsestään ja hänen arvomaailmastaan kuin taustalla olevasta kirjasta. Niin monenlaisia näkemyksiä Raamatulla oikeutetaan. Niinpä Raamattuun vetoaminen esimerkiksi poliittisten näkemysten perusteeksi on vähintäänkin kyseenalaista.
Sekulaarin yhteiskunnan on jo korkea aika taata kaikille kansalaisilleen tasaveroinen kohtelu ja asema lain edessä. Tähän lakialoite nimenomaan pyrkii. Jos kirkko ei halua tähän sitoutua, se on surullista niiden ihmisten kannalta, joille kirkolla on merkitystä henkilökohtaisessa elämässä.
