E.K. Virtanen
Yleensä kun puhutaan fundamentalismista, tarkoitetaan sillä uskonnollista, useimmiten islamilaista ääritulkintaa pyhistä opeista. Fundamentalisti tulkitsee omia opinkappaleitaan ehdoitta ja vaatii, että muidenkin on samoja oppeja noudatettava yhtä ehdottomasti. Ääritapauksissa ollaan valmiita riistämään yksilön vapaus, identiteetti ja jopa henki, mikäli hän ei ole suostuvainen opinkappaleiden ehdottomaan noudattamiseen.
Fundamentalismia voi kuitenkin esiintyä kaikkialla. Se, että itse toimii tietyn kaavan mukaan ja vaatii muita toimimaan täsmälleen samoin, on fundamentalismia. Kasvissyöjä, joka vaatii kaikkia muitakin noudattamaan omaa ruokavaliotaan, on fundamentalisti siinä missä ääri-islamilainen, joka vaatii muita noudattamaan Koraanin oppeja ehdoitta. Ihminen, joka vaatii muita kasvattamaan lapsensa samoin opein ja säännöin kuin hän itse on tehnyt, on fundamentalisti. Uskonnoton henkilö, joka vaatii muita olemaan yhtä uskonnottomia kuin hän itse, on fundamentalisti.
Vaimoni sanoi kerran: "Kukaan ei voi aina elää kuten itse opettaa." Se oli kuin suoraan jostain elämän filosofiaa käsittelevästä kirjasta. Mielestäni lausahdus oli hieno ja se meidän kaikkien olisi syytä muistaa.
Uskonnoton, joka vaatii ettei kouluissa saisi olla tiloja hiljentymiseen ja rukoilemiseen, on fundamentalisti. Järkisyillä tällaista tilaa ei voine kieltää, kukapa ei aina toisinaan haluaisi hiljentyä. Ei siihen uskontoa tai jumalia tarvitse, jokainen voi hiljentyä omalla tavallaan. Siinä missä uskonnoton käyttää tilaa ainoastaan rauhoittumiseen voivat uskonnolliset ihmiset käyttää sitä rukoilemiseen. Tämä on toteutettavissa niin, ettei kenenkään tapa rauhoittua häiriinny. Uskonnotonta tuskin häiritsee, jos uskovainen ristii kätensä ja lausuu mielessään rukouksen. Tosin uskovaisen on muistettava, ettei hänen rukoilemisensa saa häiritä muita uskontoja edustavia tai uskonnottomia.
Maailma on nykyään hektinen ja äänekäs. Ihmisillä ei ole aikaa hiljentyä kuten ennen. Maailma ei hiljene viikonloppuisin, juhlapyhätkin menettävät alinomaa merkitystään. Ei ole tavatonta, että ihmiset ovat töissä jopa jouluna. Näillä ihmisillä ei ole sitä rauhoittumisen mahdollisuutta, mikä ihmisillä oli vielä pari vuosikymmentä sitten. Ihminen tarvitsee rauhaa ja se on jostain saatava. Kukaan ei kestä loputtomiin ilman mahdollisuutta rauhoittua.
Luokkien oppilasmäärät kasvavat, samassa luokassa saattaa olla lukuisia eri kulttuurien edustajia, opettajat tasapainoilevat kaikkien kanssa ja oppilaatkin väistämättä stressaantuvat. Mielestäni kouluissa voisi olla tilat oppilaille ja opettajille, joissa ei puhuta, ollaan vain hiljaa ja annetaan jokaisen rauhoittua kuten itse haluaa.
Suvaitsevaisuuden puolesta on helppo puhua, mutta sitä on kuitenkin vaikea itse toteuttaa, ellei ole valmis asettamaan itseään samalle viivalle kuin muut. Tämä koskee kaikkia, niin uskovaisia kuin uskonnottomiakin.
